Meidän Iisalla alkoi juoksut maanantaina 15. päivä, joten nyt huilataan agilitystä 3 viikkoa. Hieman erikoisena yksityiskohtana voisin tähän kertoa, että toi meidän Iisa on melko tarkka tyttö, sillä viime kesänä sen juoksut alkoivat 16. päivä...=)

Mutta kun tämä tapahtui, laskin päivät, joten sain vahvistuksen sille, että pääsemme kisaamaan Maaningan kisoihin 11-12. heinäkuuta:-).... Ja me olemme nyt sitten sinne ilmoittautuneet, ja aloitetaan urakka siten, että molemmille päiville on tulossa 2 rataa=) Luulen, että Iisa on siinä kohtaa aivan intoa pinkeenä, ja jaksaa hyvin motivoitua kisaurakasta (saas nähdä miten ohjaajan käy)...

...sillä juuri tänään jään 5 viikon odotetulle kesälomalle. Ei haittaa vaikka just nyt tuolla ulkona sataa ja tulee pohjoisesta, sekä lämpötila on alle 10 astetta... kunhan pääsee nauttimaan lomasta=) HUIPPUA!!!!

Toivotankin kaikille oikein Juhannusta ja ihanaa kesää=) Päivittelen blogia säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta treenijuttuja ei nyt tule vähään aikaan.

Nautitaan kesästä!!!!

Nyt voisi joku minut tunteva luulla, että olen saanut jonkilaisen positiivisuuspiikin persuuksiini, kun aina vaan hehkutan täällä... Mutta kun ei voi muutakaan...

Tänään startattiin toisissa möllikisoissa. Rataantutustumisessa olo oli aika epävarma, kun siinä oli aika vaikeita "juttuja". Olin varma että Iisa ampaisee jokaiseen mahdolliseen ansaan. En oikein osannut tutustumisessa edes hahmottaa omia ohjauskuvioita.

Mutta kun sinne Iisan kanssa astelin, niin minua ei lainkaan jännittänyt (toooosi outoa). Lähdettiin liikkeelle ja kaikki meni aivan loistavasti. Hypyt, kontaktit, haltuunotot, ohjaukset...kaikki. Ainut moka minulle sattui, kun olisi pitänyt ohjata hypyltä hypylle, mutta Iisa sai näköpiiriinsä A-esteen ja kontaktikoulun läpikäyneenä sillä on kauhea vietti kontaktiesteille...joten peli oli menetetty. Se kävi siellä harjalla kääntymässä ja palasi sitten jatkamaan rataa oikein. Loppu meni ihan täydellisen virhepisteittä.

Oikealla radalla tästä olisi tietysti tullut hylky, mutta möllikisasäännöin saatiin 15 vp. Meidän luokan voitti koirakko 0-tuloksella, mutta Iisa oli hienosti 2. sijalla. Sillä oli nopein aika siitä A-hässäkästä huolimatta ja Kemppaisen Hanna kuvailikin Iisaa ruskeaksi salamaksi=) Se on kyllä aika hemmetin nopea ja luulen ettei se edes ollut parhaassa iskussa, sillä se oli koko työpäivän minun mukana autossa (noin 10 tuntia... välillä tietysti käytin Iisaa ja Huldaa jaloittelemassa.)

Mutta perhana kun se oli hyvä. Muutama hupulainen minulta kyseli, että miksi me ei kilpailla. Joo, kyllä me sitten kun Iisa aloittaa juoksut ja lopettaa ne, aiotaan sitten käydä kokeilemassa. Se on kyllä ollut nyt viimeaikoina aivan uskomattoman kuuliainen ja ihana, ja en voi kuin hämmästellä sitä.

Hyvä olo on nyt=)

En nyt kerrassaan osaa jotenkin päässäni muodostaa ajatuksia tämän päivän paimennuksesta. Lauma oli sellainen melko pieni ja rauhallinen, kaksi vuohta (kilejä) ja muut lampaita, nimeltä mainittakoon Paavi (Isä Mitro ei päässyt tänään mukaan) ja Kameli (joka "huiskauttaa" hauskasti etujalkaansa). Tämä lauma oli kaiketi aika sopiva lammaskoira-Iisalle.

Aloitin paimennuksen tietenkin ottamalla paimensauvan käteen ja päästämällä Iisan irti. Se lähti taas kuin sähköiskun saaneena suoraan kohti laumaa ja haukkui samalla. Pian sitten huomasin että lampaat olivat luonani ja Sinikka hymyili vieressä sanoen:" Iisa haki lauman sinulle". Jeps, melko yllättävää toimintaa, sanoisin=)

Lähdettiin Iisan kanssa pellolle KAHDESTAAN (siis tietty Weedy oli apukoirana) ja mentiin peltoa ristiin rastiin. Iisa toi laumaa rauhallisesti lauman takaa (välillä se jäi kaivamaan ihan kamalan kokoisia kakkakikkareita suuhunsa), mutta sitten kiltisti palasi työpaikalleen lauman taakse. Se ei pyrkinyt eteen, se ei saanut mitään karkauskohtauksia tai mitään. Se vain kuljetti minun kanssani laumaa ja hymyni ylsi varmaan korvasta korvaan kun näytin Sinikkalle peukkua pellon reunalle... Lammaskoira teki työtään ja se teki sitä niiiiiiiiin hienosti. Olin jälleen kuin puulla päähän lyöty kun lopetin homman. Mä en käsitä mikä tolle rakkaalle ystävälleni on tullut, kun se on nyt ollut niin äärettömän "helppo" (joo, tää saattaa kostautua pian, kun sitä kehun) ja aivan mahtavan täydellinen ohjata....

Lopetimme ja palasimme tauolle. Paimentamassa oli ratsastuskaverini Sarsteen Anne ja huokailin hänelle, että Iisa meni aika hyvin... Hän oli täysin samaa mieltä, mutta hän oli luullut että meillä menee aina noin hyvin. Korjasin tätä luuloa ja myönsin että oli ihan eka kerta, kun onnistuimme noin mainiosti ja menimme ihan kahdestaan pellolla.

Mia ja Hippu menivät hienosti myös, ja sitten menimme taas Iisan kanssa. Nyt ei lähtö ollut ihan niin hyvä, kun Iisa hieman repeili liikaa. Sinikka joutui hieman lähdössä ohjaamaan lampaita oikeaan suuntaan, mutta sitten se taas sujuikin. Mentiin samaan tyyliin kuin ekalla kierroksella ja ihan yhtä paljon olin vieläkin ymmälläni. Ensi kerralla ruvetaan sitten harjoittelemaan lauman hakua ja Sinikka lupasi jossain kohtaa myös aitauksen tehdä, jonne koiran tulee lauma ohjata.

Ainut asia, mikä tänään ei ihan sujunut, oli maahanmenot. Iisa ei nyt oikein kuunnellut käskyjä, vaan niitä piti toistaa useamman kerran. Nooh, aika pieni juttu on ton paimennuksen rinnalla.

Että mulla sitten taitaa olla ihan oikeasti jonkinsortin lammaskoira. On tälläkin saralla lyöty päätä seinään ja kiristelty hampaita, mutta onneksi ei olla lopetettu. Hirvittävän vaikea mun on purkaa sanoiksi näitä tuntemuksia, kun ne ovat niin epäuskoiset yhä vieläkin... Iisa on maanmainio harrastuskaveri, mutta se on ollut melko vaikea tapaus... Ehkäpä kaikki työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta?!?

Sen näkee osittain sitten huomenna kun menemme toisiin möllikisoihimme=)

Olen tässä muutamia kuvia näpsinyt silloin kun noi kelit ovat olleet ihania, lämpimiä ja aurinkoisia (siis en todellakaan eilen tai tänään...) ja laitan tänne muutamia otoksia...

...ja sitten haluan jakaa tämän agilitytreenikokemuksen.

Keskiviikkona oli Liisan vuoro toimia ohjaajana ja hän oli tehnyt meille radan. Alkuun ajateltiin, ettei rataa tehdä, mutta mutkien kautta sitten teimme 13 esteen radanpätkän. Alkuun oli 2 hyppyä ja sitten takaa-hyppy, josta putkelle ja putkesta tosi tiukka käännös vasempaan, 2 hyppyä, tiukka käännös oikealle ja puomi. Puomin jälkeen hyppy (josta oli suora reitti putkensuulle) ja siitä tiukka vasen, hyppy, takaa hyppy, vienti siihen houkuttelevalle putkenpäälle ja putkesta hyppy ja kepit. Alkuun ei tietty kaikki mennyt ihan just niinkuin olisi pitänyt. Pari harjoitusta, Liisan loistavat neuvot ja edistystä. Toki Iisa sinne putkenpäähän pariin otteeseen kerkesi, ennenkuin se tajusi, että TÄÄLLÄ-tarkoittaa sitä että se tulee minun mukaan eikä tee omia ratkaisujaan... Tehtiin koko rata kerran täysin VIRHEITTÄ ja kun se meni niin hienosti, niin se piti tehdä myös uudestaan... ja se meni taas VIRHEITTÄ... Voihan vitalis. Iisa pysähtyi kontaktille, se tuli putkesta melko hyvin ilman suuria kaarroksia, se tuli ohjauksen mukana putken kaukaisempaan päähän ja se haki keppikulmat niiin hemmetin hienosti. Olin aivan räjähtämäisilläni, kun olin niin onnesta ymmyrkäisenä=)))) Että se tunne on hyvä, lämmittävä ja saa kaiken tuntumaan ihan tajuttoman hienolta:=).

Vielä sitten kaikki kävivät radan suorittamassa, kun loppuun jäi aikaa...ajattelin että ei pitäisi sitä onnistunutta suoritusta mennä pilaamaan, mutta ahneus vei voiton ja halusin vielä sen mennä tekemään... ja tämä voisi enteillä huonoa, mutta ei; Iisa meni sen taas täysin oikein=) Pyydän kaikilta anteeksi kun vain höpöttelin ja huokailin, miten onnellinen olin...mutta kun en osannut olla hiljaakaan. Hurjan pieniä juttuja, mutta toisaalta ihan hurjan suuria. Huh huh.

Harjoiteltiin myös Miiran tekemään estehässäkkää, joka sisälsi takanaleikkauksia ja toisin tavoin tehtynä valsseja. Nekin sujui oikein hyvin Iisalta, kunhan minä sain tehtyä ohjaukset oikein. Lisäksi otin loppuun vielä muutamaan kertaan kepit. Iisa on ne jotekin ihan käsittämättömän hyvin sisäistänyt, sillä saan jo melko kaukaakin ohjata kepeille ja se hakee ne oikein. Lisäksi se kestää jo sen, etten ole sen lähellä kun se suorittaa niitä. Voin olla kauempana kepeistä tai sen edellä tai takana. Ja ei oikeastaan ole enää mitään väliä, olenko keppien "oikealla" vai "väärällä" puolella.

Tämän treenikerran suurimpina oppeina jäivät mieleen: älä hoe Iisalle tässätässätässä...se menettää merkityksensä. Kerran napakasti TÄÄLLÄ on parempi keino saada koira haltuun. Kontaktilla pysymistä pitää harjoitella; sillä Iisa tahtoo siitä lähteä jatkamaan ilman vapautusta. Aivan äärettömän isoja ja tarpeellisia huomioita jatkoa ajatellen. Kiitos paljon Liisa, oli hyvät treenit=)

Hitsi vitsi...mun tekisi hurjasti mieli päästä osallistumaan tiistain 9.6. Huppeleihin (mölli-kisat). Kaikki on kiinni nyt siitä, alkaako Iisalla juoksut vai ei. Harjoitusta ei tosin keretä hirveästi saada, sillä minulla on kouluratsastusvalmennus nyt viikonloppuna la ja su...sekä maanantaina on paimennus. Mutta menen kuitenkin, jos ei juoksut ehdi alkamaan...

Siitä sitten kirjoitellaan lisää=)))

Nyt on muuten ollut ihan koko ajan niin kova vauhti, että en ole saanut tänne kirjoitettua mitään... Pikakelauksella jos kertaan tapahtumia menneiltä parilta viikolta:

Su-treenit Oreniuksen valmennuksessa eivät sujuneet ihan yhtä hyvin kuin lauantaina (ehkä pienoista väsymistä ilmassa?), mutta olin kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen viikonlopun antiin...

...jopa niin tyytyväinen, että me osallistuttiin Iisan kanssa mölli-kisoihin. Saarelan Essi oli tehnyt radat ja eihän se olisi ollut mitenkään ylivaikea, mutta ei se meillä ihan nappiin mennyt. Iisa varmaan aisti minun jännityksen ja ohjaaminenkaan ei ollut mitenkään kovin sujuvaa...

Puomilta tuli eka virhe, kun Essi lähti juoksemaan katsoakseen kontaktit, niin Iisa ikäänkuin ärsyyntyi ja ärähti ja hyppäsi Essin puolelle ennen kontaktinottoa. (tuli myöh. mieleen, etä mitä jos koira ärhentelee tuomarille, niin saako siitä kilpailukieltoa?!?) Ei, ei se Iisa ärähtänyt (kaiketi?), mutta se meni tästä juoksemisesta hämilleen ja eka virhe oli tehty...Pari kertaa Iisa karkasi väärään päähän putkea ja sitten minä menin sotkemaan keppien aloituksen. Tuloksena 50 vp ja viimeinen sija (4 osallistujaa). Onneksi kuitenkin olin maksanut myös toisen radan, eli juoksin Iisan kanssa saman radan uudelleen...se meni NIIIIIIN hvyin. Ainut virhe tuli taas kepeillä ja ohjaajan toimesta. Muuten Iisa oli todella kuuliainen, se meni kontaktit oikein ja ohjauskin oli ihan ok. Sain kyllä niin hyvän kokemuksen, että kesällä mennään jossain vaiheessa oikeat kisat (odotetaan Iisan juoksut pois alta). Tähtäin olisi 11.7. Maaningalla.

Agilitya ollaan käyty omatoimiryhmän treeneissä, joita ovat viime kerroilla vetäneet Pirjo, Mimmu ja Miira. Tosi hyviä treenejä kaikilla ja viimeiset treenit ovat olleet kontaktipainoitteisia. On vedetty todella hyviä kontakti-&keppi-&ratatreenejä. Mimmun keppitreenit jäivät suurena onnistumisena mieleen (miksi ei voi olla keppiratoja?), samoin kuin Miiran ke-treenit, jolloin sain Iisan haltuun semmoisissa paikoissa, joiden luulin olevan aivan mahdottomia... Koko ajan tässä mennään eteenpäin ja mieli on pysynyt positiivisena. En ole enää menettänyt malttia noissa Iisan varaslähdöissä tms.

Pari kertaa ollaan keretty myös paimentamaan. Helatorstain paimennus oli "sinne päin". Laumassa oli yksi aika itseriittoinen vuohi, joka haastoi Iisaa pysähtymällä tuijottamaan---> tulos; Iisa juoksi karkuun=)  (tämä samainen vuohi ajoi Hippua takaa=()

Viime ma Sinikka oli koonnut meille lammaslauman ja nyt Iisa oikeastaan eka kertaa kuljetti ja ohjasi laumaa haluttuun suuntaan. Me tehtiin kyljetusta kahdestaan ja se meni oikeesti niin älyttömän hienosti. Sinikka antoi Iisalle tunnustusta, joka aina on tervetullutta=)

Tässä puran tuntoja paperille lentokoneessa, joka juuri aloittaa laskeutumisen Kuopioon. Kirjoitan tarinan puhtaaksi blogiin viikonlopun aikana (eli nyt la-iltana)...ja yritän päivittää tätä blogia hieman useammin.

Ihanaa superhelleviikonloppua=)!!!